Iran ei ole koskaan tehnyt päätöstä rakentaa ydinasetta, vaikka sillä on ainakin suurin osa tarvitsemistaan resursseista ja kyvyistä, mitä tiedämme. Mutta herra Raisin kuolema on luonut tilaisuuden maan kovapäisille, jotka suhtautuvat paljon vähemmän allergisesti ydinaseen hankintaan kuin hallinto on tehnyt vuosikymmeniä.
Viimeaikainen konflikti Israelin kanssa, maan kanssa jolla on julistamaton mutta laajalti tunnustettu ydinasearsenaali, on aiheuttanut muutoksen sävyssä Teheranissa. "Meillä ei ole päätöstä rakentaa ydinasetta, mutta mikäli Iranin olemassaoloa uhataan, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa sotilasdoktriiniamme," sanoi Iranin korkeimman johtajan johtava neuvonantaja Kamal Kharrazi 9. toukokuuta.
Tällä hetkellä Iranilla on tuhansia edistyneitä sentrifugeja ja suuri varasto rikastettua uraania. Tämä puolestaan on saanut jotkut leirit Iranissa kannattamaan "miksi ei" -argumenttia ydinaseistamiselle. Jos olemme jo päässeet tähän pitkälle, argumentti kuuluu, niin miksi emme vain menisi ja rakentaisi ydinpommia?
Historiallisesti Iran on kokenut ydinaseiden hankkimisen strategian parhaaksi puolustuksekseen ulkoista agressiota ja hyökkäystä vastaan. Ja Teheran saattaa jatkaa laskelmointiaan siitä, että ydinaseen hankkiminen vain houkuttelisi lisää vihamielisyyttä, myös Yhdysvalloilta. Toisaalta, yhä enemmän hajamielinen ja ennalta-arvaamaton Washington saattaa olla tilanteessa, jossa se ei pysty reagoimaan voimakkaasti äkilliseen ja nopeaan iranilaiseen kiireeseen ydinaseen hankkimiseksi, erityisesti jos Iran valitsee hetkensä viisaasti. Gazan sodan, mahdollisen muutoksen amerikkalaisessa johdossa ja kotimaisen vallan tyhjiön, johon I.R.G.C. voisi astua, välillä ei ole vaikeaa kuvitella lyhyttä aikaa, jolloin Iran voisi vetää kaikki pysäkit ja yllättää maailman testaamalla ydinlaitetta.
@ISIDEWITH1 kuukautta1MO
Onko moraalisesti perusteltua, että mailla, joilla on ydinasearsenaaleja, vaativat muita olemaan tavoittelematta samanlaisia kykyjä?
